rollover_8_desktop.jpg

Ei koskaan eläkkeelle!

Graafikko Helmiriitta Honkanen.

Lue juttu

rollover_5_desktop.jpg

Tervettä mainontaa

Graafikon hyvinvoinnin vaikutuksesta.

Lue juttu

 

rollover_6_desktop.jpg

Pala omenaa

Isossa omenassa menestyneen suomalaisgraafikon Lotta Niemisen ajatuksia muutoksesta.

Lue juttu

rollover_7_desktop.jpg

Silmästä sisään ja kädestä ulos

Monitaituri taiteilija herra Hyrskeen kokemuksia kuvittajuudesta.

Lue juttu

rollover_4_desktop.jpg

Gradukammosta gradukaipuuseen

Gradun tekemistä värittävät ristiriitaiset tunteet.

Lue juttu

rollover_3_desktop.jpg

Graffariksi Lapista, roolipeliseikkailu pelialalle

Pelisuunnittelijan opintopolku graafisen suunnittelun koulutusohjelmassa.

Lue juttu

rollover_2_desktop.jpg

"Kuka olet?"

Graafisen suunnittelun opettajat pohtivat piirustaidon merkitystä.

Lue juttu

rollover_1_desktop.jpg

Graafikko, muuta maailma

Kuinka graafikko saa designin vihertämään?

Lue juttu

Graafikko, muuta maailma

KIRJOITTANUT Laura Torvinen / KUVITTANUT Ada helenius

 

  • Lue lisää

    Harmi vain, ettei tämä riitä, hyvä graafikko. Ei alkuunkaan. Sinulla on mahdollisuus tehdä niin paljon enemmän. Olet siinä onnellisessa asemassa, että suunnittelet, muotoilet ja tuotat tuotteita, mainontaa, palveluita ja informaatiota. Toisin sanoen pystyt vaikuttamaan siihen, mitä ja miten kanssaihmisesi kuluttavat ja millaisia mainoksia he näkevät. Mekin voimme toiminnallamme muuttaa maailman ekologisemmaksi paikaksi elää. Mitä voit siis tehdä muuttaaksesi maailmaa?

    Ilmastonmuutos

     

    Ilmastonmuutos aiheuttaa mm. äärimmäisiä sääilmiöitä, jotka vaikeuttavat viljelyä. Arktisten alueiden lämpeneminen sulattaa jäätä ja lunta, joten mm. jääkarhut hukkuvat. Sulamisesta johtuva meriveden pinnan nousu taas hukuttaa alleen matalimmat maa-alueet. Ilmiöön vaikuttavat ainakin osittain ihmiskunnan ilmakehään syytämät kasvihuonekaasut.

     

    Vaikuta: Vähennä ja järkeistä energiankäyttöä. Mieti suunnitteluprosessiin ja tuotteen valmistukseen tarvittavaa sähköä. Kuinka paljon energiaa kuluu painossa, nettisivujen serverillä ja kuljetuksessa loppukuluttajalle? Käytetäänkö uusiutuvaa sähköä? Tarvitseeko fyysistä tuotetta lainkaan, vai saako saman informaation välitettyä kohderyhmälle sähköisesti?

     

    Kumpi on ekologisempi, painettu vai sähköinen tuote?

    Ylikulutus

     

    Telluksen miljardit ihmiset käyttävät maapallon resursseja nopeammin, kuin ne uusiutuvat. Ylikulutuksen vaikutukset eivät suorasti näy Suomessa, koska tarvikkeiden tuotanto on keskittynyt maailman köyhimmille alueille. Fossiilisten polttoaineiden käyttö kiihdyttää ilmastonmuutosta, sademetsiä hakataan, kalakannat harvenevat ja alkuperäiskansojen oikeuksia poljetaan.

     

    Vaikuta: Ota jo tuotetta suunniteltaessa huomioon sen koko elinkaari: valmistuksessa käytetään kestäviä tuotantomenetelmiä, tuotteen elinkaarta pidennetään ja se on elämänsä lopussa kierrätettävissä. Vältä hukkamateriaalia tai käytä se hyödyksi. ”Vihreä” tuote, joka on houkuttelevampi kuin kilpailijan ympäristöntuhoaja, päätyy varmimmin ostoskoreihin. Valista myös asiakasta, miten ekologisuus on myös yrityksen etu.

    Metsäkato

     

    Trooppiset metsät kaatuvat ihmisten toiminnan tieltä. Ilmastonmuutos kiihtyy, kun ei ole enää kasveja sitomassa hiilidioksidia itseensä, ja elinympäristöjen katoamisen seurauksensa eläin- ja kasvilajit häviävät. Alkuperäisväestöt menettävät elinkeinonsa ja asuinpaikkansa.

     

    Vaikuta: Tähänkin kuumeeseen tepsii aiemmin hehkutettu troppi: kestävän kehityksen oppien seuraaminen ja kulutuksen vähentäminen. Erilaiset merkinnät ja sertifikaatit auttavat sinua löytämään esimerkiksi kestävästi tuotetun paperin julisteeseesi.

    Lue lisää maapallon pelastamisesta

    Green Office - vähennä toimiston kasvihuonepäästöjä
    WWF:n avulla.

    Re-Nourish -  antaa ohjeita ”vihreän” suunnitteluprojektin aloittamiseen.

    Designereille suunnattu info- ja ohjepläjäys. Käy tutustumassa DesignCanChange-lupaukseen ja allekirjoita!

    Käytännön neuvoja ympäristöstä huolehtivalle graafikolle.

     

     

    "Arktisten alueiden lämpeneminen sulattaa jäätä ja lunta, joten mm. jääkarhut hukkuvat."

Maapallo on pahassa jamassa. Ilmasto lämpenee vauhdilla pätsiksi, sademetsiä hakataan säälimättömästi joka hetki, viattomat eläin- ja kasvilajit pyyhkiytyvät unohduksiin ja Tyynellämerelläkin kelluu delfiininpoikaset tukehduttava muovilautta. Mutta hetkinen, sinä kierrätät paperisi ja pyöräilet kauppaan autolla huristelun sijaan. Sinun osuutesi on tehty.

 

"Kuka olet?"

KIRJOITTANUT Pia keränen / KUVITTANUT Kaisa-Maria Peltokorpi

 

  • Lue lisää

    Piirros – Kuka olet?

     

    Leena: Minä olen tässä jossain valehahmossa.  Ehkä ainakin osa porukasta tietää kuka minä olen kun piirrän tämmösen näin... Tämä on sellainen olento, josta olen aika intohimoisen kiinnostunut.

    Silja: Hahmottelen tätä omaa olemusta, johon tulee myös sisäisiä tuntemuksia. Eli pohdiskelen aina kysymyksiä. Tämä käsi nyt kääntyi väärinpäin mutta se voi olla myöskin metaforisesti ajateltu: koetan aina löytää uusia näkökulmia ja varoa sitä, etten rutinoidu vanhaan.

    Lintuja on minulla alkanut olla noissa vapaissa kuvituksissa - ja erityisesti kaloja. Niihin pyrin saamaan symbolisia ajatuksia.

    Mirja: Olen ideoiden nopea piirtäjä ja piirroksista ei välttämättä muut saa selvää. Eniten omaa piirtämistä kuvastaa vaikka taittopohjan suunnittelu.

    Suttailupiirrokset on alitajunnan virtaa. Alan piirtelemään. Kuuntelen ja keskityn paremmin kun piirrän samalla.

    Pitääkö graafikon osata piirtää?

     

    Leena: Minun mielestä kyllä. Opiskelijat tänne valitaankin kuvallisten tehtävien perusteella, joista kyllä kaikki eivät ole puhtaasti piirtämistehtäviä. Mutta graafikon pitää olla visuaalinen henkilö. Näin voi sanoa.

    Silja: Se on ainakin etu. Kannattaa osata ilmaista ajatuksiaan visuaalisesti, koska kaikkea on vaikea pukea sanoiksi: tunnelmia, fiiliksiä. Jos vaikkapa asiakkaan kanssa keskustelee ja kummallakin on mielikuva asiasta, se saatetaan sanallisesti kuvata samalla lailla mutta käsittää eri tavalla. Silloin on hyvä tehdä hahmotelmia.

    Mirja:Piirtäminen on tapa ideoida, luonnostella ja sommitella. Puhutaan, että graafisessa suunnittelussa pitää olla rytmi. Piirtämällä testaan, miten tekstin ja kuvan rytmitys toimii esimerkiksi lehteä taittaessa.

    Oma suhde piirtämiseen?

     

    Leena: Ihan elämän alkumetreiltä asti piirtäminen on ollut minulle sellainen tapa rentoutua, minun tapa työstää maailmaa ja voida hyvin. Opetustyössä ehtii piirtää liian vähän. Toisten piirustuksia kerkeää katsoa ja sekin on nautinnollista. Mutta sitten kun on loma ja aikaa tehdä kuvia, se on kuin löytäisi taas jonkin omasta itsestä puuttuvan palasen.

    Silja: Minulle piirtäminen on ajatusten, paperin ja käden kanssa keskustelua. Siinä pyöritellään erilaisia ajatuksia.  Kun näen viivoja tässä paperilla, mieleen tulee kysymys, voisiko se olla tuollainen vai ei. Ja sitten suttaan yli, että ei ainakaan tuo. Tuo on nähty jo.

    Mirja: Suunnittelutyössä käytän piirroksia esimerkiksi logojen, sivupohja- ja nettisivusuunnitelmien luonnosteluun. Minulle kynä ja paperi ovat nopein tapa testata, miten eri elementit ja jaottelut toimivat suunnitelmissa. Minä en välttämättä rajoita piirtämistä yhdelle paperille. Liimaan päälle ja aloitan uudestaan. Siitä voi tulla sitten ihan mitä vain.

    Onko piirustus koskaan valmis?

     

    Leena: Joskus se on valmis. Itse asiassa nytkin mietin, että jatkanko enää tätä pikapiirustusta vai jätänkö tähän. Piirustus on monesti kauneimmillaan silloin kun se on vähän kesken. Piirustuksen ja kuvan pitää olla jotain, jonka katsoja itse täydentää.  Ehkä liian valmis kuva on sellainen, jossa kaikki on pureskeltu katsojalle valmiiksi.

    Silja: Toivottavasti ei ole, vaan se jää hedelmällisesti kesken, että katsoja täydentää kuvan mielessään. Niin että siihen tulee semmoista mukavaa monimerkityksellisyyttä. Tai ainakin piirustus täytyy osata lopettaa ajoissa, jotta se jää tuoreeksi. Itse en tykkää, että nyhrätään yksityiskohtia kovin pikkutarkasti.  Se voi viedä huomion joltain olennaiselta viestiltä, joka tulisi pelkistetyssä piirroksessa paremmin esille. Mutta toki ymmärrän, että viimeisteltyjä kuvia tarvitaan moneen käyttökohteeseen. Ehkä piirtäminen on liikkumista erilaisten mahdollisuuksien maastossa.

    Mirja: Ei tämmöiset suttailupiirrokset ole koskaan valmiita. En muista koska viimeksi olisin piirtänyt tai maalannut mitään oikeasti. Lopulliset työt teen yleensä tietokoneella.

     

Graafisen suunnittelun opettajat pohtivat piirustustaidon merkitystä sekä omalta että graafisen suunnittelun alan kannalta luonnostellessaan kuvitusta aiheeseen “Kuka olet”?

 

Graffariksi Lapista, roolipeliseikkailu pelialalle

KIRJOITTANUT Pia Keränen ja Henri Suhonen / KUVITTANUT Laura Torvinen

 

  • Lue lisää

    Opiskelijan mahdollisuudet

     

    Rovaniemellä on kiinnostuneita tulevia pelintekijöitä, mutta varsinaista pelialan koulutusohjelmaa ei toistaiseksi ole. Lapin yliopiston, Lapin ammattikorkeakoulun ja Lapin ammattiopiston kesken on tehty kartoitus peleihin liittyvästä opetuksesta ja pelillisyydestä. Pelillisyys hyödyntää pelimäisiä piirteitä myös muissa yhteyksissä kuin itse peleissä, kuten terveyspalveluissa. Kysymmekin, mitä  yliopistolla on annettavana pelitutkimukseen ja -koulutukseen.

    Rovaniemen pelialan tilanne

     

    Rovaniemen kolmen oppilaitoksen tilaama ”Pelillisyyden soveltaminen” -hanke saatiin päätökseen vuoden 2015 alussa. Kysyimme hankkeen suunnittelijalta Heikki Tikkaselta pelialan tilanteesta Rovaniemellä. ”Päätoimisia pelialan yrityksiä ei tällä hetkellä ole, ja sivutoimisiakin on vähän. Hankkeen tarkoituksena on luoda alueelle pelialalle ja pelillisyyden monialaiseen soveltamiseen valmistavaa koulutusta ja tutkimusta, joiden pohjalta tänne kehittyisi niihin liittyviä toimialoja ja palveluja”. Ruohonjuuritasolla toimintaa Rovaniemellä on. Harrastusvoimin pyöritetään Pelilabraa, joka toimii oppilaitosten suojissa. Pelilabra tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden pelikokeiluihin. Haasteena on kasvattaa pelialaa paikkakunnan uudeksi elinkeinoksi. Pelilabran tavoitteena on madaltaa kynnystä ammattimaiseen toimintaan ja tarjota osuuskunnassa työmahdollisuuksia opiskelijoille. Tulevaisuudessa oppilaitosten tarjoama koulutus tuottaa osaajia ja yrittäjiä elinkeinoelämään.

    Alalle pääsy –  taito

     

    Pelialalle työllistymisessä on noidankehä: työnantajat haluavat kokeneita tekijöitä, mutta ilman kokemusta ei saa töitä. ”Palkkaajat eivät ole halukkaita ottamaan riskiä, että otetaan kokemattomia tekijöitä. Tarjonta ei vain vastaa kysyntää”, kertoo Ministry of Gamesin Art Director Sami Marsch. Pelialalle voi kuitenkin päästä myös työharjoittelulla ja täsmäkoulutuksilla. Työharjoittelun aikana pystyy näyttämään kykynsä ja osaamisensa, vaikka ei pääsisi heti haluamaansa pestiin. ”Monet ovat päätyneet alalle sivureittejä pitkin”, sanoo Sami Marsch ja lisää, ”Yrityksissä arvostetaan harrastuneisuutta ja itse hankittua kokemusta.”

    Alan realiteetit

     

    ”Monilla on ennakkokäsityksenä, että alalla graafinen suunnittelija tekee vain kivoja kuvia, suunnittelee hahmoja ja ympäristöjä”, toteaa Marsch. Kun työskentelee yrityksessä, ei voi tehdä vain sitä mikä itseä huvittaa. Työ on suurelta osin assettien, tiedostojen tekemistä itse peliin. Pelialalla ollaan osa tiimiä ja palautetta on osattava kysyä ja vastaanottaa. Työhaastattelussa katsotaan oletko hyvä tyyppi, joka sopii tiimiin. Työpaikalla vaaditaan lisäksi kielitaitoa. ”Englanti on pakko. Joka ikinen firma taitaa olla englanninkielinen”, kertoo Marsch.

    Tulevaisuuden koulutusnäkymiä

     

    Rovaniemellä tulevaisuuden näkymänä on uudistaa pelinteon kenttää kauttaaltaan. Tällöin ei tehtäisi pelkästään viihteellisiä pelejä, vaan tuotteiden ja palvelujen käytettävyys sisältäisi peleistä tuttuja toimintatapoja ja kokemuksia, siis pelillisyyttä. Ryhmissä luodaan ideoiden luonnoksia, konsepteja, joita testataan ja arvioidaan. Ohjaajien ja asiantuntijoiden seulan läpäisseet työt kehitetään julkaistaviksi tuotteiksi. Ryhmän työskentelyä tuetaan markkinoinnin ja yrittäjyyden opinnoilla, jotta tuotteiden kaupallistamisesta saadaan kokemusta. Itselle sopivan ja ehjän opintokokonaisuuden valinta on paljon omalla vastuulla, mutta peliopintojen vastaavat opettajat auttavat siinä.

    Piirustustaito ja portfolio

     

    Sekä Tikkanen että Marsch korostavat, että taiteellinen silmä ja piirustustaito ovat graafisen suunnittelijan perusvaatimuksia pelialalla. Hänen tehtävänsä on saada peli näyttämään kauniilta. Erityisesti on hallittava digimaalaus tai 3D-mallinnus. Marsch heittää lisää vaatimuksia: ”Tekijän on hallittava useita tyylejä, jälki ei saa olla vain yhden tyylin mukainen. Jos graafista puolta miettii, niin piirtäminen, anatomia, sommittelu ja värioppi.”

     

    Työhaastatteluun graafinen suunnittelija valitaan portfolion perusteella. Kurssityöt eivät yksistään riitä, vaan työnäytteitä on työstettävä lisää omalla ajalla. Portfolion on sisällettävä laadukkaita töitä, joiden voi olettaa olevan peleissä. Töistä on tultava ilmi, että työnhakija on tutustunut alaan. Harrastuneisuuttaan voi osoittaa näyttämällä töitä game jameista tai modiprojekteista. Sekä Tikkanen että Marsch suosittelevat osallistumista ainakin jameihin.

    Motivaatio

     

    Pelinteon opetteluun menee paljon aikaa, joten kiinnostuksen on oltava riittävän vankka, että on valmis käyttämään vapaa-aikaansa projekteihin pääaineopintojen sivussa. ”Graafikon on oltava oman elämänsä RPG-sankari, jonka on valittava tiensä miten valmistelee uransa”, Tikkanen runoilee. Tokaisusta voidaan todeta, että opiskelijan tulisi pohtia omaa innostustaan pelisuunnitteluun. Pelialalla on tärkeää opiskella itsenäisesti ja kehittää omaa osaamistaan jatkuvasti. Alalle haluavalla on oltava realistinen kuva omista taidoistaan ja hänen on kartutettava osaamisensa vaaditulle tasolle. Kritiikkiä tulee kestää, jotta voisi kehittyä. Alalle on oltava intoa, tiivistää Marsch.

     

    Lähteet

     

    Helsingin Sanomat 5.12. ”Valtio voi auttaa myös
    startup-yrityksiä”

    Helsingin Sanomat 13.12. ”Supercell kasvoi
    maailman ykköseksi”

    Rovaniemen Pelilabra

    "Pelillisyyden nousu Lapissa"  - uutinen Lapin yliopistosta Pelilliyyden soveltaminen (PESO)- projektista

    Neogamesin raportti pelialan tavoitteista

    Helsingin yliopiston luentosarja pelialasta 2011.

     

    Videos from the workshop organised by Lapland University of Applied Sciences, University of Lapland and Lapland Vocational College.

    Pelillisyys/gamification

    Sisältää sekä viihdepelaaminen että sovellukset kuten museopedagogiset ohjelmat. Pelillisyyttä sovelletaan serious gameihin, opetustarkoituksiin museoissa ja on muutenkin tällä hetkellä ilmoilla maailmalla menestyneiden yritysten takia.

     

    Lapin yliopiston pelillisyyden soveltaminen-projektin loppu-raportti  v. 2014

     

    Serious game

    peli tai todellisen elämän simulaatio,  jolla on muu tarkoitus, kuin olla viihdettä

     

    Seuraa näitä Facebook-ryhmiä

    Pelilabra Rovaniemi

    Finconauts

    IGDA Finland

    Serious Gaming Cluster

    Oppimispelit ja virtuaaliset ympäristöt

Kohtaavatko pelialan realiteetit ja alalle haluavien mielikuvat? Selvitimme, miten pelialalle voi hakeutua Rovaniemellä. Pelien tekoa ei maantieteellinen sijainti rajoita, mutta pelialan ammattimainen toiminta painottuu toistaiseksi Etelä-Suomeen. Pohjois-Suomessa on kylläkin toimijoita, mutta tuoretta osaamista tarvitaan. Millaiset näkymät pelialalla ovat nyt ja lähitulevaisuudessa Lapin yliopiston graafisen suunnittelun opiskelijan näkökulmasta? Miten pohjoisten alueiden osaaminen ja peliala voivat kohdata?

Gradukammosta gradukaipuuseen

KIRJOITTANUT Annika Jaakkola  / KUVITTANUT Cami Vilpas

 

  • Lue lisää

    Mistä aihe tutkimukseen?

     

    Graafisen suunnittelun alalla tutkimusaiheiden kirjo on usein muita aloja laajempi. Graafista suunnittelua esiintyy joka puolella niin arkisissa kuin erikoisemmissakin tilanteissa ja näin ollen myös tutkimuksen aihe voi löytyä melkein mistä tahansa. Gradun voi tehdä esimerkiksi näkkileipäpakettien ulkonäköön liittyvistä muutoksista rajatun ajanjakson sisällä tai näkörajoitteisten huomioon ottamisesta graafisessa suunnittelussa. Vain oma mielikuvituksesi – ja ohjaajan hyväksyntä – on rajana.

     

    Graduaiheeksi kannattaa valita itseä kiinnostava aihe, johon on valmis syventymään. Itselle liian läheisessä aiheessa on vaarana kyllästyminen, jolloin aihe voi muuttua painajaismaiseksi, kun tutkimus pakottaa menemään syvemmälle aiheen sisään. Hyvä graduaihe on siis tutkijalle kiinnostava, mutta ei liian tuttu.

    Miksi se pelottaa?

     

    Gradu on laaja kokonaisuus, joka vaatii paljon syvällistä tutkimustyötä, kirjoittamista sekä pohdintaa. Tutkimuksen tekeminen saattaa kuulostaa pelottavalta ja kaukaiselta, mutta oikeastaan muutkin kirjoitus- ja suunnittelupohjaiset työt sisältävät tutkimista. Gradulta vaan vaaditaan vähän enemmän ja sen täytyy olla esimerkiksi tieteelliseltä pohjaltaan läpinäkyvä ja lähteiltään moitteeton. Nämä kriteerit ovat kuitenkin aika yleisiä muissakin samankaltaisissa tehtävissä.

     

    Tutkimuksella ja tutkijalla ei graafisessa suunnittelussa tarkoiteta lapsuuden mielikuvista tuttua viidakoissa ja sademetsissä seikkailevaa tyyppiä, joka yrittää selvittää sademetsän pohjan kasvuston sisältämiä mikrobikantoja oman henkensä uhalla. Graafisen suunnittelun tutkimus on paljon turvallisempaa, vaikka mahdollisuuksia on tietenkin monia omista valinnoista riippuen. Kokonaisuutena gradu on vain tavallista kurssityötä suurempi projekti, joka on mahdollista saada hyvän suunnittelun avulla valmiiksi ilman sen suurempaa stressiä – tai ainakaan uhkaa sademetsän villieläimien suihin joutumisesta.

     

    Tutkija ei myöskään koskaan ole yksin gradua tehdessään. Ohjaaja on aina tukena ja auttaa tutkimuksen solmukohdista eteenpäin tavoitteena paras mahdollinen lopputulos. Tutkimusprosessin edetessä ohjaajasta tulee tutkijalle yllättävän läheinen ja tärkeä tukihenkilö.

    Rakkaus vai raivo?

     

    Gradun kirjoittaminen ja tutkimus tarjoavat mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen ja parhaimmillaan gradun tekeminen innostaa tutkijan uralle. Tutkijan uralle päätyminen ei kuitenkaan ole gradun ensisijaisena tavoitteena. Gradun on tarkoitus olla todiste opiskelijan oman alansa ammattitaidosta ja hyvistä kielellisistä kyvyistä. Maisteriksi valmistumisen jälkeen gradun tekemistä voi tulla jopa ikävä. Gradua tehtäessä on mahdollista perehtyä tavanomaista syvemmälle kiinnostavaan aiheeseen ja kokea tekevänsä hyödyllistä tutkimusta oman alansa hyväksi.

     

    Gradusta on myös mahdollista tehdä mielessään pelottava ja ahdistava epämääräinen vyyhti, jota ei haluaisi edes ajatella tai varsinkaan tehdä. Tärkeintä tällaisten tilanteiden ehkäisemisessä on suunnittelu. Hyvin suunniteltu on tutkimuksessakin puoliksi tehty. Hyvin suunniteltu rakenne helpottaa gradun tekemistä ja tekee siitä arkisemman ja helpommin lähestyttävän kokonaisuuden. Pelko nousee haasteiden tuntemattomuudesta ja tästä on helppo selviytyä tutustumalla haasteisiin. Loppujen lopuksi gradu on vain projekti muiden joukossa ja sen mielekkyydestä ja siihen suhtautumisesta voi päättää ainoastaan tutkija itse.

     

    Mikä gradu on?

    Pro Gradu on yliopisto-opintojen maisterivaiheessa suoritettava laaja tutkielma, jolla todistetaan opiskelijan pätevyyttä omalla alallaan. Tutkimuksen aihe on opiskelijan itsensä valittavissa ja graafisessa suunnittelussa aiheita on laajasti.

Pro Gradu -tutkielma, tuttavallisemmin gradu, tuo kaikkien maisteriopiskelijoiden opintojen varjoissa vaaniva painajainen. Onko gradu oikeasti se ylitsepääsemätön este, jonka takia opiskelumotivaatio tippuu pohjalukemiin ja opinnot jäävät kesken? Vai voiko gradu olla se opintojen kirkkain loiston hetki, jota kaivataan myöhemmässä elämässä?

Tervettä mainontaa

KIRJOITTANUT Henri Suhonen / KUVITTANUT Stefania Ferretti

 

  • Lue lisää

    Eroon opitusta avuttomuudesta

     

    Niinkin epävarmalla ja stressaavalla alalla kuin graafisessa suunnittelussa haastavat asiakkaat ja toisinaan suunnittelutyön epäonnistuminen saattava masentaa suunnittelijan. Masennuksesta ei sinänsä seuraa ikävän tilanteen analysointi, vaan alakulon aiheuttaa juuri märehtiminen, siis huono ajattelu. Tärkeimpiä selviytymistaitoja, joita suunnittelijalla olisi oltava, on kyky käsitellä kielteinen ja myönteinen kokemus rakentavalla tavalla. Epäonnistuminen on hyödyllisintä selittää itselleen hetkellisillä, olosuhteista johtuvilla syillä kun taas onnistuminen pysyvillä syillä. On opittava haastamaan kielteisiä, automaattisia ajatuksiaan. Itsetunto näkyy työskentelystä ja varmistaa, että väistämättömät epäonnistumiset eivät vaikuta lannistavasti tekijään. Hyvätkin suunnittelijat nimittäin tekevät joskus huonoja töitä.

    Arvostusta suunnitteluun

     

    Kun graafinen suunnittelija omalla toiminnallaan ehkäisee keinotekoisten tarpeiden luonnin, edistetään hyvinvointia. Terveyteen perustuva suunnittelu tuottaa tervettä mainontaa ja terveitä tuotteita. Terve mainonta ehkäisee ryöstöviljelyä ja henkistää rikkaita. Henkisyyden ymmärtäminen lisää osaltaan vastuullista toimintaa. Ihminen ostaa mieluummin tuotteen, joka on tehty ihmistä kunnioittaen eikä halveksien. Työelämässä työntekijän omanarvontunto vaikuttaa työpanokseen. Graafisen suunnittelijan hyvinvointi lähtee itsekunnioituksesta. Arvonsa tunteva suunnittelija ei suostu epämääräisille työmarkkinoille. On parempi, että suunnittelija voi hyvin, kuin tekee töitä piireissä, joissa suositaan heikkoa arvopohjaa ja elämänkokemusta. Suunnittelijan näkemyksille ja kokemuksille on oltava tilaa. Luovalla alalla on tehtävä töitä monenlaisten ihmisten kanssa tiimeissä, jolloin konflikteja tulee välillä vastaan. Yritykset eivät nimittäin ole suuria perheitä, vaan taistelutantereita siviilisodassa. Mainostoimistot taas ovat tulenjohtotorneja. Juuri toiston myötä opitut rutiinit auttavat yrityksen työntekijöitä selviytymään tehtävistään paineen alla.

    Tavat hallintaan

     

    Tahdonvoima on tärkein edellytys menestykselle. Tahdonvoima on tapa, ja tapojen hallinta on hyvinvointia. Tahdonvoima on itsekuria ja lihas, jota voi kehittää. Tavoissa kaipuu jotakin kohtaan laukaisee ärsykkeen, joka saa tekemään tietyn rutiinin, jotta saa tyydytyksen. Huonojen tapojen muuttamiseksi on pidettävä mielessä palkinto ja muutettava rutiini oikeaksi, kun ärsyke tulee. Hiukopalan kaipuun voi roskaruoan sijaan tyydyttää terveellisemmällä rutiinilla, vaikka syömällä kasviksia. Television katsomisen tai Facebookin käytön rutiinin voi korvata mielekkäämmällä toimella kuten urheilulla tai piirtämällä luonnoskirjaan. Tavaksi muodostunut tahdonvoima saa tekemään asiat ajallaan.  Suunnittelijan tulisi oppia riippumattomuutta, siis toimia kykyjensä mukaisesti, kunnes on palautteen aika. Suunnittelijan hyvinvointi ja menestys riippuu siitä, miten hän hallitsee ajankäyttöään ja ajatteluaan.

    Menesty ehdoillasi

     

    Menestys on sitä, että tekee parhaansa. Tie onneen taas on sitä, ettei odota elämältä kohtuuttomia. Elämä sen sijaan on sitä, että yrittää tukkia edes padon suurimmat aukot. Ihmisen tulisi tavoitella juuri onnellista elämää. Onni ei löydy rikkaudesta ja maineesta. Onni on sitä, että käyttäytyy järkevästi. Menestys perustuu suvaitsevuuteen ja humanismiin, tiedon arvostamiseen, klassiseen sivistykseen, opiskelemiseen opiskelemisen vuoksi. Kova työ on onnistumisen edellytys, mutta on hyväksyttävä, että varallisessa ja julkisessa menestyksessä on aina mukana hieman sattumaa. Monet luovat ihmiset ovat lisäksi hieman laiskoja, sillä luovuus vaatii joutilaisuutta, mahdollisuutta haaveilla ja ajatella tarpeeksi suuresti. Hyvinvoiva suunnittelija voi visioida, miten asiat voivat olla, ja ennen kaikkea, miten asiat voisivat olla paremmin.

    Lähteet

     

    Hellsten, Tommy: Virtahepo työpaikalla. WSOY 1998

    Seligman, Martin E.P.: Learned Optimism. Vintage 1990

    Turunen, Ari: Ettekö te tiedä kuka minä olen – ylimielisyyden historiaa. Atena 2010

    Duhigg, Charles: The Power of Habit. Random House 2012

     

Hyvinvoiva ihminen vaikuttaa yleensä piristävästi ympäristöönsä. Samoin terve graafinen suunnittelija voi välittää rakentavaa henkeä töillään. Markkinoinnin ja suunnittelun parissa työskentelevien tutkijoiden ja kehittäjien on oltava tulevaisuuteen suuntautuneita idealisteja, jotta yritys menestyy. On nähtävä asioita, joita ei ole vielä olemassa. Graafisen suunnittelijan on hyvä tuntea hyvinvointiin vaikuttavia ilmiöitä.

 

Pala omenaa

KIRJOITTANUT Heidi Liikala ja LAura Torvinen / VALOKUVANNUT Jody  Rogac

 

  • Lue lisää

    Miten olet itse muuttunut vuosien saatossa ammatillisessa mielessä?

     

    Jokainen iso muutos on kehittänyt mua. Esimerkiksi se, että mä aloitin graafisen suunnittelun opinnot Taideteollisessa korkeakoulussa. Olin puoli vuotta aikaisemmin kuullut, että on tällainen asia olemassa kuin graafinen suunnittelu ja samaan aikaan pamahti omaan tajuntaan, että tämä on joku oikea ammatti. Yhtäkkiä on sellaisten ihmisten ympäröimänä, jotka myös fiilistelevät fontteja, koska opiskelijanahan vielä sai häpeilemättömästi fiilistellä päivät pitkät fontteja. Tuntuu, että kun ollaan ammatissa, niin graafikkokaverit katsovat pahasti, jos ei puhuisi mistään muusta.

     

    Seuraava oli ehkä ensimmäinen duuni, aloitin Trendi-lehdessä graafikkona, kun olin valmistunut kandiksi. Se oli eri tavalla voimauttava kokemus, että pääsi syventymään ensimmäistä kertaa yhteen asiaan ja opettelemaan sitä oikeasti kunnolla ja pitkäjänteisesti.

     

    New Yorkiin muuttaminen on ollut mulle myös tosi iso muutos. Innostusta seurasi syventyminen ja nyt on tullut itseluottamus omaan tekemiseen ihan eri tavalla kuin ennen. Täällä tuntuu, kuin heitettäisiin aina altaan syvään päähän, mutta se on tosi kivaa ja luo myös itselle itseluottamuksen meininkiä. Kaikista kauheilta tuntuvista tilanteista tai uudenlaisista projekteista selviää. Tästä tullut itsevarmuus mahdollistaa sen, että tarttuu uusiin haasteisiin ihan eri tavalla, kuin olisin aiemmin tehnyt.

    Miten suhtaudut muutokseen?

     

    Musta tuntuu, että yhä avoimemmin. Olemme varmaan lähtökohtaisesti sellaisessa ammatissa, missä meidän pitää olla aika avoimia muutokselle, alkaen jo siitä, että työskentelytavat ja -välineet muuttuvat jatkuvasti. Jos hankaisi tosi paljon vastaan, olisi hirveän vaikea pysyä mukana. Musta tuntuu, että lähtökohtaisesti tähän duuniin hakeutuvat ihmiset, jotka ovat suhteellisen avoimia uusille asioille ja muutokselle.

    Stressaako muutos sinua?

     

    Olen stressaantunut suurimman osan ajasta, joten mun on hirveän vaikea erotella, kuinka paljon siitä johtuu muutoksesta ja kuinka paljon ihan vaan yleisistä elämäntavoista ja työtilanteesta (nauraa). En koe sitä erityisen stressaavana, tuntuu, että täällä sen on alkanut näkemään positiivisena haasteena. Vaikka asioita jännittää, harvoin muutoksesta on seurannut mitään huonoa. Päinvastoin, asiat menevät aina eteenpäin, joko kehittämällä omia taitojaan tai ihmissuhteita tai mitä ikinä.

    Olet päässyt Forbesin 30 Under 30 Who Are Changing the World -listalle, ja sanotaan, että suunnittelijoilla on kyky muuttaa maailmaa. Oletko samaa mieltä?

     

    Nauroin tuolle (listalle) alun perin sen takia, että mun mielestä koko juttu oli aika mahtipontinen ja en itse suhtautunut siihen niin, että nyt on kaikki tehty ja nähty. Totta kai jokainen haluaa muuttaa maailmaa, mutta en ottaisi harteilleni sellaista meriittiä, että tuon listauksen myötä olisi jotenkin erityisessä asemassa. Mun mielestä kaikki yhtäläisesti pystyy omilla töillään tai hyvillä teoillaan muuttamaan ympäristöä.

    Miten graafisella suunnittelulla muutetaan maailmaa?

     

    Graafinen suunnittelu on tapa muuttaa tärkeää informaatiota visuaaliseen muotoon. Merkitys tulee jo siitä, että jos graafikko ei muotoile viestiä selkeästi, sisältö ei mene perille. Näen sen omassa työssäni lähinnä sillä tavalla, että se jälki on se, minkä haluan jättää. Sitten kun vihdoinkin pystyy ja on oppinut tekemään oman näköisiään töitä, joista itse nauttii, niin tekemisen ilo tulee usein läpi. Jos sillä pystyy ilahduttamaan jotain muuta ja pistää hyvän mielen kiertämään, se on ehkä suurin muutos mihin koen pystyväni.

    Miten graafisen suunnittelijan työ on muuttunut urasi aikana?

     

    Hmm, tuo on siitä kiinnostava kysymys, että mun urani on aika kääpiömäinen vielä, oikeastaan tasan kymmenen vuotta. Koska on itse niin jatkuvan kehityksen tilassa, on vaikea erottaa, mikä on omaa kehittymistä ja mikä on ylipäänsä graafisen suunnittelun kehitystä. Sosiaalinen media ja netti tietysti ovat muuttaneet paljon sitä, miten ihmiset saavat näkyvyyttä ja miten pystyy tekemään helposti töitä maailmanlaajuisesti asiakkaille, jotka ovat ihan eri puolella maapalloa kuin itse. Toisaalta se lisää kilpailua, samalla keitaalla on paljon tunkua.

    Osaatko ennustaa, miten graafikon työ muuttuisi tulevaisuudessa?

     

    Mä voisin kuvitella, että digitaalisen maailman merkitys tulee vahvistumaan. Täytyy pystyä hyödyntämään mahdollisuudet globaaliin työntekoon ja omien töiden esille saamiseen. Mun mielestä näiden taitojen opetteleminen on varmaan sellainen muutos, joka graafikon työssä tapahtuu. Omassa työssäni huomaan totta kai digitaalisen työn lisääntyvän huomattavasti. Kun valmistuin, halusin tehdä vain printtiä, en tajunnut, miksi kukaan haluaisi tehdä muuta kuin printtiä. Että tämä on ihan sekoilua tällainen nettisivujen suunnittelu. En tehnyt yhtään nettijuttuja, ennen kuin aloitin 2010 Nykissä Pentagram-nimisessä firmassa harjoittelun. Sen jälkeen RoAndColla alkoi näkymään sellainen ylämäki digitaalisen työn määrässä. Olin ihan paniikissa, kun mulle iskettiin nettisivuprojektia. Olin, että tää on niin kauheeta, tätäkö tää tulee olemaan. Eräs asiakas oli Lula-niminen lehti, jolle piti suunnitella nettisivut ja he lähestyivät niin, että, ”Me emme todellakaan halua nettisivuja, mutta ilmeisesti meillä on pakko olla sellaiset.” Mä mietin silloin, että nyt sielut kohtaa, mäkin vihaan nettisivuja, mutta en mä sitä heille tietenkään sanonut. Joskus sekin auttaa muutoksessa, että asiakkaat ovat ihan samassa veneessä ja usein heitä pelottaa vielä enemmän nuo asiat. Sitten joutuu itse olemaan vähän rohkeampi ja perustelemaan asioita. Nykyään ehkä puolet suunnitteluprojekteista jotka otan tekoon, on enemmän tai vähemmän digitaalisia sovelluksia.

    Oletko huomannut, että yhteiskunnallisilla muutoksilla olisi vaikutusta työhösi, esimerkiksi lama?

     

    Mä tartun nyt nimenomaan vaikka tuohon lamaan. Kun tekee globaalisti töitä, niin eri työtilanteet antavat jonkun verran perspektiiviä. Silloin kun talous lägäsi Yhdysvalloissa, Euroopassa meni vielä aika kovaa. Nyt se on kääntynyt: täällä on talous lähtenyt viimeisen vuoden aikana vahvasti nousuun, ja vastaavasti tulee vähemmän duuneja Euroopan päästä.

    Miten ja miksi graafisen suunnittelun trendit mielestäsi syntyvät?

     

    Jaiks. Musta tuntuu, että ne syntyvät lähtökohtaisesti siitä, että kun joku tekee jotain suunnittelua, muut näkevät sen, saavat inspiraation ja alkavat mahdollisesti toisintamaan sitä. Sitä on tapahtunut kautta aikojen taidesuuntauksissa, mutta niitä sanottiin suuntauksiksi, koska ne kuitenkin kestivät useita kymmeniä vuosia. Netin kautta tuputettava informaation määrä nopeuttaa mun mielestä suunnittelussa huomattavasti sitä sykliä. Esimerkiksi se, että on sellaisia asioita kuin ”Vuoden Pantone-väri”. Se, että katsomme kaikki aika lailla samoja asioita ja inspiroidumme aika lailla samoista asioista, kondensoituu siihen, että ”kaikki tehdään tällä yhdellä fontilla” tai ”kaikki käyttävät tätä kaikessa”. Toisaalta näen, että ”trendit” voivat olla olemassa yhtaikaisesti, mikä pitää onneksi homman suhteellisen monimuotoisena.

    Olisiko sinulla meille graafikoiksi valmistuville mitään syvällisiä ohjeita tai neuvoja?

     

    Ai kauheaa. Mä aina mietin, että ohjeista ei ole mitään iloa, koska ihmiset eivät opi ohjeista mitään, vaan ainoastaan omasta kokemuksesta. Mun mielestä ainoa ohje on se, että yrittää elää ja työskennellä mahdollisimman laaja-alaisesti. Aina sitä luulee, että mä tykkään tuosta ja tykkään tästä, mutta sitä ei oikeastaan ikinä tiedä, ennen kuin kokeilee. Mun mielestä tärkeä asia on pitää mielessä, ettei pitäisi olla vain yhtä asiaa, vaan voi kokeilla ihan kaikkea. Kaiken muun oppii oman kokemuksen kautta, mutta mitään ei opi, jos ei kokeile paljon ja ota riskejä. Toteemieläin on puhunut.

     

    Kuka?

    Lotta Nieminen (29)

    Kuvittaja/graafinen suunnittelija/AD

    Asuu New Yorkissa

    On päässyt mm. vuonna 2014 Forbes-lehden 30 Under 30 -listalle ja voittanut useita palkintoja.

    Asiakkaita mm. Google, New York Times ja Volkswagen.

Muutos – tuo maailman varmin voima. Varsinkin graafikot ovat ammatissaan sille jatkuvasti alttiita. Mitä mieltä muutoksesta on Lotta Nieminen, vaikutusvaltaiselle Forbes-listalle päässyt freelance-graafikko? Otimme Skype-puhelun Isoon Omenaan tentataksemme Lottaa.

Silmästä sisään ja kädestä ulos

KIRJOITTANUT Cami Vilpas / KUVITTANUT Tea nevanperä

 

  • Lue lisää

    Kuinka kauan olet toiminut
    taidegraafikkona ja kuvittajana?

     

    Ehkä vuodesta –68 alkaen. Silloin mä sain töitä kolmivuotisnäyttelyyn. Ja samaan aikaan mä varmaan jo tein ensimmäisiä kuvituksia jollekin kustantajalle. Kun valmistuin TaiKista, niin mä aloin kuvittamaan eri puolille Hesaria ja Iltasanomissa mä olin itseasiassa päivittäinkin. Mutta freelancerina mä olen ollut aina, et en koskaan missään vakituisissa hommissa.

    Oliko taiteilijuus lapsuudenunelmasi?

     

    Oli ilman muuta. Jotkut sanoivat, et jos nyt hankkisit jonkun porvarillisemman ammatin. Ehkä sitä se oli kun mä pyrin sinne Taideteollisen graafisen suunnittelun osastolle, koska mä tiesin et siitä voi saada leipänsä paremmin kuin vapaana taiteilijana.

    Miten graafisen suunnittelijan, esimerkiksi vaimosi, ja sinun työsi eroavat toisistaan?

     

    Meidän työt eroavat kyllä aika paljon. Mä teen täällä ateljeessa töitä milloin sattuu, joka päivä kuitenkin, mutta semmosta hyvin impulsiivista työtä. Graafinen suunnittelija on aika lailla kiinni aikatauluissa ja varsinkin jos on vakitöissä niin se on kahdeksasta neljään duunia. Opetustyö on mulle vähän säännöllisempää ja kontrolloidumpaa työtä, siihen joutuu vähän valmistautumaan.

    Mikä on ollut isoin muutos
    sinulle ammatissasi?

     

    Ehkä se kun –82 muutettiin tähän taloon, jossa mä nytkin seison täällä ateljeessa. Tämä on viiden perheen taiteilijatalo, jossa on jokaisella omat ateljeet. Tämä on yhteydessä kotiin, voi tosiaan käydä tekemässä vähän aikaa ja pääsee välillä käymään tuolla toisella puolella.

    Millaista opiskeluaika oli
    sinulle verrattuna nykyhetkeen?

     

    Se oli se ihmisten kanssa touhuaminen ja tutustuminen siihen, että mitä tämä ala voi olla kaikkinensa. Näki niin kuin niitä eri alueita. Sen takiahan mä vaihdoin valokuvaukseenkin, kun totesin, että tässä on nyt tämä graafisen suunnittelun juttu suunnilleen hallussa, mut toi valokuvaus rupes kiinnostaan mua. Siellä oli semmonen opettaja kun Arno Rafael Minkkinen, joka on ehkä Suomen kuuluisin valokuvaaja kansainvälisesti. Siellä oli myös yksi sellainen opettaja kuin Teemu Lipasti, joka opetti visuaalista kommunikaatiota. Hän on edelleenkin mun hyvä ystävä, jonka kanssa oltiin tuolla kirjataiteen komiteassa, joka valitsee vuosittain vuoden kauneimman kirjan.

    Olet tehnyt pitkän uran taiteilijana ja kuvittajana. Miten käyttämäsi tekniikat ovat kehittyneet vuosien saatossa?

     

    Varmaan joku ensimmäinen väline oli lyijykynä. Tulee joku satukirja mieleen, jossa mä huomaan että olen piirtänyt kaks-kolmevuotiaana marginaaleihin kaikenlaista kuvaa. Mun isä maalasi harrastuksena, että sitten tuli vesivärit häneltä. Sitten öljyvärit ja sitten joskus jossain vaiheessa tuli noi akryylit. Noista se on alkanut. Mulle on ominaista, että mä teen kauhean monenlaista työtä. Teen jonkun aikaa taidegrafiikkaa ja maalaan siinä samalla ja voin tehdä välillä jotain veistosta ja kuvitusta. Taidegrafiikkaan innostuin, kun Pentti Koskipuro opetti sitä TaiKissa ja se oli mukaansatempaava ihminen. Ja nyt mulla on siis oma etsauspressi täällä ateljeessa, jolla mä parhaillaan teen Lontoon näyttelyyn vedossarjaa.

    Ensimmäisessä kuvassa, jonka minulle lähetit on monenlaisia kasvoja, joilla jokaisella tuntuu olevan oma tarinansa. Miten nämä eri ihmistyypit ovat paperille syntyneet?

     

    Kyl ne mun pään sisältä syntyy, mutta toisaalta mä piirtelen koko ajan kaiken maailman paikoissa, kaupassa ja junassa. Varmaan sieltä sitten syntyy niin kuin karrikoiden nämä ihmiset. Eihän mikään tyhjästä synny, vaan kyllä se kaikki menee silmästä sisään ja tulee kädestä ulos.

    Huomasin, että aika monessa grafiikassasi on tummia lintuja. Mitä ne sinulle merkitsevät?

     

    No, mä olen harrastanut lintuja, mä olen ollut semmoinen amatööriornitologi. Mä lukioaikoina harrastin itseksenikin ja kaveriporukassa käytiin linturetkillä. Linnut on sillä tavalla mulle läheisiä. Kyllä nämä linnut on varmaan  60–luvun lopulta. Just mä vedostan tässä yhtä semmoista lintujuttua jota ei ole vielä julkaistu, tämä on ihan uus laatta. Ne putkahtelee koko ajan.

    Miten alasi on muuttunut urasi aikana?

     

     No se suurin muutos, mikä tietysti sun ikäiselle ihmiselle tuntuu ihan käsittämättömältä, oli se, kun tuli noi tietokoneet. Mun vaimo meni heti kurssille, jolla perehdytettiin näihin tietokoneohjelmiin, mutta mä en edes harkinnut sitä. Mä sanoin, että en koske noihin hökötyksiin kepilläkään. Kaikki kaverit sitten fuskaili ja mä totesin että mä teen kuvituksia ja vapaata taidetta, toi ei ole mun juttu. Mä en tee kuvituksia koneella, enkä taittoa enkä mitään, että mä en ole siihen perehtynyt.

    Tietokonetta käyttämättäkin
    saa kuitenkin leipänsä?

     

    No joo toki, en mä ole koskaan kompastunut siihen. Kyllä mulle on soiteltu, että me tarvittais kuva, jossa näkyis ihan se tekemisen fiilis, et ethän sä vaan tee koneella. Mä en ole ikinä törmännyt siihen, että pyydettäis, että et sä vois tehdä koneella. Kyllähän ne kuvat sitten skannataan koneelle, mutta se ei ole sitten mun ongelma.

    Miten yhteiskunnalliset muutokset
    näkyvät työssäsi?

     

    Kyllä mä uskoisin, että joskus aikoinaan on tehnyt jotain vähän niinkuin poliittistakin taidetta. En mä mitenkään ole yhteiskunnallisesti valpas; kuvataiteella on aika vaikea vaikuttaa. Takaraivossahan on kyllä koko ajan tämä tilanne, mut sitä on vaikee sanoo, et näkyykö se ihan suoranaisesti. Sitä vois kattoo ehkä sitten kymmenen vuoden päästä.

    Mitä haluaisit sanoa opiskelijoille, joita pelottaa, etteivät he pärjää taiteilijoina tai kuvittajina?

     

    Täytyy uskoa siihen omaan juttuunsa. Jokaisella on varmasti joku oma alue, jossa on hyvä. Ei kannata lähteä turhaan apinoimaan muita.

     

     

    Kuka?

    Hannu Hyrske (65)

    Kuvittaja, taidegraafikko

    Harrastaa: kuuntelee klassista musiikkia, lukee, vapaa-aika menee taiteen ja työn merkeissä sekä lastenlasten kanssa touhutessa

    Opettanut mm. valokuvausta sekä taidegrafiikkaa, öljymaalausta ja kuvitusta Pekka Halosen akatemiassa useita vuosia

    Lukuisia näyttelyitä sekä Suomessa että ulkomailla

    Useita palkintoja ja tunnustuksia

Haastattelussa pitkän linjan freelance-kuvittaja, amatööriornitologi ja monen tekniikan taiteilija Hannu Hyrske. Minkälaista muutosta on mahtunut herra Hyrskeen elämään?

 

 

Ei koskaan eläkkeelle!
Graafikko Helmiriitta Honkanen

KIRJOITTANUT kaisa-Maria Peltokorpi / Kuvittanut Henri Suhonen

 

  • Lue lisää

    Taiteilija, graafikko Helmiriitta Honkanen (o.s. Setälä, s. 1920–) työskenteli Osuusliike Elannon mainospiirtäjänä vuosina 1961–1978. Koko kansan yhdistäneeseen Elantoon hänet palkattiin taitavien exlibis-näytteiden perusteella. ”Juuri tällaista mielikuvitusta olemme etsineet!”, iloitsi mainospäällikkö, maisteri Väinö Hakala. ”Oli hauskaa tehdä julisteita, ne olivat kuin exlibris suuremmassa koossa”, kirjoittaa Honkanen blogissaan, jota hän  edelleen – nyt 95-vuotiaana –Facebookin ohella tiiviisti päivittää. Honkasen aloittaessa Elannon mainospiirtäjänä elettiin julistetaiteen kulta-ajan loppuvaiheita. Silkkipainotekniikalla painettuja julisteita Honkanen ehti tuottaa Elannossa yli 100 kappaletta. Vuonna 1965 valokuva syrjäytti piirroksen julistetaiteessa.

     

    Elanto oli paisunut tunnetun poliitikko Väinö Tannerin johdossa ”kuin ranskanpullataikina”. Hänen kuolemansa jälkeen alettiin tehtäviä kuitenkin ulkoistaa yksityisille yrityksille. Honkanen joutui kolmeksi vuodeksi Elannon vintin siivoojaksi ja vuoden 1978 laman myötä hänet siirrettiin ennenaikaiselle eläkkeelle 80 muun työntekijän kanssa. Vinttisiivoojan tehtävä osoittautui kuitenkin graafikolle todelliseksi aarreaitaksi. Sieltä löytyi koko Elannon  vuosisadan visuaalinen historia pakkauksineen, etiketteineen ja julisteineen. Julisteita löytyi kaikkiaan yli 1000. Honkanen sai esineet pelastettua ja toimitti ne Helsingin kaupunginmuseoon ja Lahden julistemuseoon. Aineisto inspiroi niin, että hän alkoi tutkia suomalaista julistetaidetta ja valmistui taiteen maisteriksi Helsingin Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1985.

     

    Muun muassa Elannon visuaalisesta tuotannosta hän on julkaissut myös useita kirjoja ja järjestänyt lukuisia kansallisia ja kansainvälisiä näyttelyitä. Elämänsä viimeisiä vuosia hän pitää elämänsä parhaimpina. ”Terveys ei enää ole kummoinen, mutta nyt voin keskittyä täysin maalaamiseen!” Uudesta taidenäyttelystään kertovassa blogipostauksessaan hän julistaa: ”Ei koskaan eläkkeelle!”

Punavalkoraidalliseen essumekkoon pukeutunut 94-vuotias nainen hulmahtaa sisään silmät tuikkien. Hän on tulossa ystävättärensä kanssa Ateneumin taidenäyttelystä ja huristellut pizzalaatikot kainalossa taksilla kotiin. Hän istuu seurassamme uudenvuoden aattoiltaa pitkälle aamuyöhön, esittelee maalauksiaan ja tarinoi vuosisadan mittaisesta elämästään mainospiirtäjänä ja vapaana taiteilijana.

Yhteistyössä

Made in Lapland © UMG 2015